TERVETULOA

Olen menossa vierailulle ystäväni Jannen luokse. Ovikello ei toimi ja koputan varovasti oveen. Turha toivo, tuttu ruljanssi alkaa jälleen kerran. Sisältä kuuluu kiihtynyttä haukkumista, sen perään kiroilua, huutamista ja nopeita askeleita, jotka kertovat, että koira haetaan pois ovelta. Huokaisen ja varaudun odottamaan rappukäytävässä jonkin aikaa. Mitä iloa on irrottaa ovikello, kun koputtaminen saa aikaiseksi ihan saman reaktion kuin ovikellon soiminenkin, mietin itsekseni. Vihdoin pääsen sisälle ja innokas cockerspanieli ryntää hyppimään päälleni aloittaen haukkumisen uudestaan.

Opetettu tapa

Haukkuminen on yksi sekä omistajaa, että muita ihmisiä eniten ärsyttävistä ongelmista. Naapurisopu on helposti menetetty, jos koira räksyttämisellään häiritsee koko talon elämää. Toiset rodut ja yksilöt ovat herkempiä haukkumaan ja sellaisen pennun koulutuksessa turhanpäiväiseen ääntelyyn tulisi kiinnittää huomiota jo alkuvaiheessa. Pentu ei vielä luovutusiässä hauku ovikelloa, se ei siis ole sille mitenkään vaistonvarainen toiminto. Kuitenkin suuressa osassa koiratalouksista ovikellon haukkuminen on ihan arkipäiväistä. Voidaan siis sanoa, että omistajat huomaamattaan opettavat koirilleen tämän heitä itseäänkin harmittavan käytöstavan.

Miksi koira haukkuu

Koirat haukkuvat puolustaessaan reviiriään ja varoittaakseen esimerkiksi saapuvista vieraista. Haukkuminen voi alkaa tietyistä äänistä, kuten auton ajamisesta pihaan tai hissin pysähtymisestä omaan asuinkerrokseen. Koira voi haukkua myös turhautuneisuuttaan, hakiessaan huomiota, pelätessään, uhatessaan tai innostuessaan. Tuleeko haukkumisesta koiralle lopulta pelkkä tapa, riippuu täysin koiran elinympäristöstä ja perheen suhtautumisesta haukkumiseen. Monien ihmisten mielestä pennun reviirinpuolustushaukku on ”herttaista”, mutta kun pentu kasvaa ja sen ääni kovenee, ei moinen käyttäytyminen enää olekaan toivottavaa.

Klassinen ehdollistuminen

Koira tarkkailee ympäristöään jatkuvasti. Se yhdistää peräkkäiset tapahtumat toisiinsa. Pennulle istu-sana ei tarkoita mitään. Klassisen ehdollistumisen kautta koira oppii, että aina istu-sanan jälkeen nami ilmestyy kuonon yläpuolelle, jolloin koiran takapuoli painuu maahan. Toistojen jälkeen pelkkä istu-sana saa koiran takapuolen laskeutumaan. Se on yhdistänyt sanan ja toiminnon toisiinsa. Ovikellon äänikään ei merkitse pennulle mitään. Mutta kun omistaja joka kerta nousee ylös ja menee ovelle, yhdistää koira ovikellon äänen tähän toimintoon. Toistojen jälkeen pelkkä ovikellon soiminen saa koiran ryntäämään ovelle, vaikka omistaja ei sinne menisikään.

Pennun opettaminen

Sen sijaan, että miettisit, mitä et halua koirasi tekevän, mieti kuinka haluat koirasi käyttäytyvän eri tilanteissa. Älä odota, että joku tulee kylään, vaan järjestä ovikelloharjoituksia. Laita pentu remmiin. Mene valmiiksi eteiseen pennun ja namipalapussin kanssa. Pyydä joku soittamaan ovikelloa 15 sekunnin välein. Aina ovikellon soidessa pyydä koira istumaan ja palkitse se namipalalla. Älä mene missään vaiheessa avaamaan ovea. Vaihtoehtoisesti voit ovikellon soidessa heittää lattialle namipaloja pennun etsittäväksi. Soita ovikelloa myös lenkille lähtiessänne ja kotiin palatessanne, jolloin ovikellon ääni ei aina tarkoitakaan vieraiden saapumista.

Räksyttämisestä eroon

Aikuisilla koirilla tarvitaan usein harjoittelun alkuun mukaan jokin keskeyttävä toiminto, jolla haukkuminen saadaan loppumaan. Koira pidetään remmissä, ettei se pääse ryntäämään ovelle haukkumaan. Jos koira haukkuu, kun ovikello soi, ruiskauta sporttipullosta vettä sen kuonolle ja ärähdä samalla matalalla äänellä. Kehu koiraa koko ajan sen ollessa hiljaa. Kun haukkumista ei kuulu, soitetaan taas ovikelloa. Jos koira haukkuu, toista edellinen. Jos se on hiljaa, kehu vuolaasti ja palkitse superpalkkiolla. Eli koira pääsee etsimään nameja vasta, kun se ei suostu haukkumaan ovikellon soidessa. Opeta koiralle myös paikallaolo, jotta se oppii odottamaan rauhallisena vieraiden sisääntuloa.

Kirjoittaja: Janita Leinonen

Julkaistu Koirapostissa