Kun koirani, Visse, oli 8-vuotias, halusin opettaa sille sivulletulon uudella tavalla. Se oli jo vuosien ajan tullut sivulleni takaa kiertäen. Muutaman harjoituskerran ja toiston jälkeen se oppi kuin oppikin heittämään takapuolensa suoraan sivulleni. Vissen täyttäessä 13 vuotta innostuin hetkellisesti koiratanssista. Päätin opettaa kaikille neljälle koiralleni uuden tempun. Ne lähtevät sivultani, peruuttavat koko kierroksen ympärini ja päätyvät samaan kohtaa mistä aloittivatkin. Visse oppi tämän yhtä nopeasti kuin nuoremmatkin koirani. Mistä siis syntyy sanonta ”vanha koira ei opi uusia temppuja”?

RAKENNAMME AIVOT

Koiran aivot jatkavat kehittymistään vielä syntymän jälkeenkin. Pennulla on syntyessään kaikki aivosolut, mutta niiden väliset hermosoluyhteydet puuttuvat. Koska kaiken uuden oppiminen ja jokainen pienikin havainto lisäävät aivokuoreen uusia poimuja ja aktivoivat uusia neuroniyhteyksiä, voidaan sanoa, että ympäristö ”rakentaa” koiran aivot. Ensimmäisinä elinkuukausina näitä yhteyksiä muodostuu räjähdysmäisesti. Jokainen uusi kokemus vahvistaa toisia yhteyksiä ja heikentää toisia. Aivot ovat koko ajan muuttuva miljardien solujen verkosto. Koira ei siis ikääntyessäänkään menetä kykyään oppia uutta. Monet perustaidot ovat kuitenkin sellaisia, jotka pitäisi oppia jo pentuna, tiettyjen herkkyyskausien aikana.

NUORENA VITSA VÄÄNNETTÄVÄ 

John Paul Scott ja John Fuller tekivät pennuilla testejä yli 20 vuoden ajan. Heidän tutkimuksiensa mukaan koiran oppimiskyky on suurimmillaan 5-12 viikon ikäisenä. Tänä aikana pennut ovat vastaanottavaisempia kokemuksille kuin koko muuna elinaikana. EEG mittauksissa ja monien tutkimusten tuloksena on todettu, että kahdeksan viikon ikäisen pennun oppimiskyky on lähellä aikuisen tasoa. Pennulle voi siis jo luovutusiässä opettaa lähes kaikkia samoja asioita kuin aikuisellekin koiralle. Pentujen oppimiskyky vähenee 16 ikäviikon jälkeen. Tämän jälkeen pennun aikaisemmin oppimat asiat alkavat häiritä uuden oppimista. Tähän ikään mennessä pentu on jo luonut perustan sille, mitä se tulee oppimaan tulevaisuudessa.

PENNUN HERKKYYSKAUSIA

Scottin ja Fullerin tutkimusten mukaan pennuilla, joita ei ole koulutettu 8-12 viikon iässä, on aikuisena oppimis- ja sopeutumisvaikeuksia. Noudon opettamisen herkkyyskausi on 8-10 viikon iässä. Tässä iässä noutoon tutustuneet pennut oppivat kahdeksan kuukauden iässä noudon nopeasti. Pennuista, jotka tutustuivat noutamiseen ensimmäistä kertaa vasta 8 kk ikäisenä, vain 11 % oppi noudon hyvin. Tutkimuksissa todettiin myös, että 8-10 viikon iässä heitto- ja taisteluleikkejä leikkineet pennut olivat helpompia kouluttaa aikuisena. Mikäli koira ei saa leikkiä saalisleikkejä alle 14 viikon ikäisenä, se ei tee sitä enää myöhemmin. Turvallisinta on ottaa pentu 8 viikon ikäisenä, jolloin voidaan vaikuttaa eniten sen tulevaisuuteen.

LISÄÄ TUTKIMUSTULOKSIA

Eberhard Trumler (1973) on todennut tutkimuksissaan, että 8-12 viikon ikä on oppimaan oppimisen ilon herkkyyskausi. Toisin sanoen, mikäli pentua ei tuossa iässä opeteta, se ei koskaan opi nauttimaan uuden oppimisesta. Pelkoreaktiot, jotka koira kokee 8-12 viikon ikäisenä, vaikuttavat huomattavasti voimakkaammin tulevaan käyttäytymiseen kuin tätä ikäkautta ennen tai sen jälkeen koetut negatiiviset tapahtumat. Usein tällä ikäkaudella pelästyminen johtaa elinikäiseen pelkoon ko. asiaa kohtaan. Gagnon ja Dore (1994) ovat todenneet, että neljän kuukauden iässä tulevan taantumisen jälkeen, koiran oppimiskyky paranee taas 11 kuukauden iässä. Vaikeinta koiralle on siis opettaa uusia asioita keskimäärin 4-11 kuukauden ikäisenä.

IÄLLÄ ON MERKITYSTÄ 

Aikuiset koirat selviävät pentuja paremmin toissijaisten vihjeiden avulla opetettaviin asioihin (Fox ja Spencer, 67). Esim. jos ruoka löytyy aina laatikosta, jonka lähellä ihminen on viimeksi seissyt, selviävät testistä parhaiten aikuiset koirat, toiseksi parhaiten 12 viikon ikäiset pennut ja huonoiten neljän ja 16 viikon ikäiset pennut. Mitä vanhempi koira on, sitä enemmän sillä on tiettyjä käyttäytymismalleja eri tilanteisiin. Tämän takia se ei yhtä hanakasti hae uusia toimintamalleja, vaan yrittää vanhoilla tavoillaan päästä tilanteiden läpi. Näitä käyttäytymismalleja voidaan muuttaa, mutta se on työläämpää kuin opettaa pennulle uutta asiaa. Tämä on varmasti yksi syy vanhaan sanontaan, ettei vanha koira oppisi uusia temppuja.

Kirjoittaja: Janita Leinonen

Julkaistu Koirapostissa