AUTS SATTUU

”Sinun pitää mennä sen kanssa metsään, laittaa oksa hyppyrimaksi ja kurittaa koira oikein kunnolla, kun se tulee lahkeeseen kiinni. Täällä et voi sitä tehdä, kun on niin paljon ihmisiä näkemässä.” Näin sanoi alkeiskurssin vetäjä työkaverilleni, joka oli innoissaan aloittanut agilityn jackrusselinterrieri Eddan kanssa. Kurssikertoja oli takana viisi ja tällä kerralla yritettiin suorittaa kahta hyppyä peräkkäin. Ensimmäisen hypyn jälkeen Edda kuitenkin juoksi ohjaajan lahkeeseen kiinni, eikä kahden peräkkäisen hypyn suorittaminen onnistunut millään. ”En minä halua hakata Eddaa, mieluummin lopetan koko agilityn. Eikö tosiaan ole muuta keinoa”, ihmetteli työkaverini.

VAATTEET RIEKALEINA

Kun sain ensimmäisen bordercollieni, sukulaiset luokittelivat sen mielenvikaiseksi. Se sai pentuna hepuleita, joissa juoksi nilkkaan kiinni niin, että veri lensi. Vaatteet oli rikki sen hyppiessä hihaan roikkumaan ja iho mustelmilla ja haavoilla puremisesta. Siihen aikaan neuvottiin selättämään koira. Kyllähän minä selätin, mutta ylös päästyään, se oli entistä raivokkaampi. Tästä tuli pennun kannalta leikki, kun minä tönäisin ja kielsin sitä, se hyökkäsi vähän vauhdikkaammin takaisin. Kun minä selätin sen, se tuli yhtä kovin ottein takaisin päälleni. ”Käyttäkää etikkaa, niin leikki ei ole enää koiran mielestä hauska”, kertoi eläinlääkäri toisilla rokotuksilla. Sen jälkeen koira eli vielä yli 13 vuotta, eikä enää koskaan purrut ketään.

REMMIRIEKKUJAT

Ongelmakoiravastaanotolle tulee paljon niin sanottuja remmiriekkujia. Koira saa ulkoillessa ”kohtauksen”, se alkaa hyppiä omistajaa vasten ja puree remmiä, hihaa, lahjetta tai mitä nyt milloinkin. Koira ei ota tosissaan omistajan kieltoja, vaan riehaantuu entistä enemmän, omistajan yrittäessä saada riehumisen loppumaan. Käytöksen syynä on tavallisimmin huomionhakuisuus ja turhautuminen. Kun lenkillä ei tapahdu mitään, koira järjestää tämän ”mukavan” leikkituokion. Ensimmäiseksi näille koirille lisätään aktivointia lenkeille. Toiseksi huomiota saa vain omistajan aloitteesta. Koiran hakiessa huomiota, sille käännetään selkä, nostetaan kädet ristiin olkapäille ja ollaan hiljaa. Jos nämä keinot eivät auta, otetaan tehosteet avuksi kieltämiseen.

PAIMENKOIRAT

Rodut, jotka paimentavat näykkäämällä eläintä tarvittaessa kintereeseen, tekevät tätä herkästi myös ihmisille. Tällöin näykkäisy kohdistuu nilkkaan, pohkeeseen, reiteen tai takapuoleen eli koira tulee aina ihmisen takaa. Näykkäisyssä vaatteet voi mennä rikki ja ihoon tulla mustelma tai nirhaisu. Aina näykkäisyä ei edes huomaa, vaan vieras voi kysyä puriko tuo koira minua. Puremisessa taas tulee reiät ihoon ja haavasta kunnolla verta. Paimenkoirille tulee opettaa heti pentuna, mitä saa paimentaa ja mitä ei. Yleensä paimentaminen kohdistuu aluksi juokseviin lapsiin, pyöräilijöihin tai huoneesta poistuvaan vieraaseen. Jos asiaan ei puututa, voi koira alkaa näykkiä kaikkea liikkuvaa.

ONGELMISTA EROON

Kun bordercollieni hyökkäsi vaatteisiini, ruiskautin suihkepullosta etikkaa sen suupieleen. Leikki ei enää ollutkaan kiva ja pureminen loppui. Pennun kanssa ensimmäiseksi kannattaa kokeilla kiljaisemista ja tilanteesta poistumista. Pentu oppii, että ihmiset ovat herkkänahkaisempia, eikä heitä voi retuuttaa samalla tavalla kuin pentuesisaruksia. Koiran voi myös eristää hetkeksi jäähylle häkkiin tai toiseen huoneeseen, mikäli se alkaa hyökkäillä ihmistä kohti. Jos pelkkä kieltäminen ei tehoa, voidaan tehosteena ruiskauttaa esimerkiksi sporttipullosta vettä koiran kuonolle. Työkaverinikaan ei tarvinnut lopettaa agilityä, vaan Eddalle alettiin heittää ensimmäisen hypyn jälkeen lelua toisen hypyn yli, jotta koiran huomio saatiin pois ohjaajasta.

Kirjoittaja: Janita Leinonen

Julkaistu Koirapostissa