AGILITY

"Agility on kaikille avoin harrastusmuoto. Sen tarkoituksena on kehittää koirien motoriikkaa ja ohjattavuutta antamalla niiden suoriutua erilaisista esteistä. Se on kehittävää ja urheilullista ja edistää koirien yhteiskuntakelpoisuutta. Tämä urheilumuoto edellyttää koiran ja ohjaajan hyvää yhteisymmärrystä ja on parhaimmillaan parin täydellistä yhteistoimintaa." Näin kertoo agilityn sääntökirja. Tämä sekä koiralta että ohjaajalta taitoa vaativa laji on noussut kymmenessä vuodessa maamme suurimmaksi koiraharrastukseksi. Ja tuskinpa mikään laji tulee, ainakaan lähitulevaisuudessa, syrjäyttämään agilitya sen suosiossa.

Suomen suosituin koiraharrastus

Virallisia kisoja Suomessa on järjestetty vuodesta –87 lähtien. Viisi ensimmäistä vuotta kilpailukasvukäyrä oli loiva, mutta vuodesta –92 se on kääntynyt osoittamaan 50 % vuosikasvua. Viisi vuotta sitten agility ohitti tokon koesuoritukset ja vuotta myöhemmin pk-kokeiden kokonaismäärän. Sekarotuisten mukaantulo nosti suoritusmäärää vielä kuudella prosentilla. Näin suuri ihmismäärä ei voi olla väärässä, kyseessä on ehdottomasti hauskin koiraharrastuslaji!

Ei ole kahta samanlaista

Koirat suorittavat erilaisia esteitä radalla ohjaajan käskyjen tai neuvojen mukaan. Rata on vähintään 800 m2 ja suoritettavia esteitä on radalla 12-20, joista vähintään seitsemän on hyppyesteitä. Tuomari saa asettaa esteet haluamaansa järjestykseen ja vielä määrätä missä järjestyksessä ne suoritetaan. Tämän jälkeen ohjaajilla on mahdollisuus tutustua rataan viiden minuutin ajan ilman koiraa. Käytännössä on siis mahdotonta, että koira koskaan elämänsä aikana tulisi suorittamaan täysin samanlaista rataa kahteen kertaan. Vaikka radan rakentaisi myöhemmin uudelleen, niin muutaman metrin heitto joidenkin esteiden välillä voi vaikuttaa ratkaisevasti suoritukseen ja ohjaukseen. Koira on aina vapaana suorittaessaan rataa ja siksi koiran tuleekin olla hyvin ohjaajansa hallinnassa ennen kilpailuihin menoa.

Agility esteet

Agilityyn kuuluvia esteitä ovat kontaktiesteet puomi, keinu ja A-este. Jokaisessa näissä esteissä on eri värillä maalattu osa sekä alussa että lopussa eli ns. kontaktialue. Koiran on kilpailuissa koskettava vähintään yhdellä tassulla jokaiseen kontaktialueeseen, muuten se saa viisi virhepistettä. Kontaktit tulee opettaa koiralle alusta asti huolellisesti, sillä tähän kompastuu monen koiran mahdollinen menestys. Koirien lempiesteiksi tavallisesti muodostuvat putki ja pussi, joiden läpi saa pyyhältää vauhdilla.

Vaikein este monelle koiralle on pujottelukepit. Ne pitää aloittaa aina oikealta puolelta ja yhtään keppiä ei saa jättää väliin. Tätä estettä tulisi harjoitella niin kuin muitakin lähettämällä, vastaanottamalla, oikealta ohjattuna, vasemmalta ohjattuna, ohjaaja vieressä kulkien tai ohi juosten, puolen vaihdot edessä ja takana jne. Kuitenkin kilpailuissa näkee vielä kolmosluokan koiriakin, jotka on ohjattava pujotteluun suorassa linjassa ja ohjaajan seurattava koiran vieressä sen suorittaessa niitä. Tämän vaikean esteen harjoitteluun kannattaa satsata aikaa, sillä se harjoitus palkitsee itsensä myöhemmin ja useita kertoja. Eniten radalla on hyppyesteitä. Tavallisten rimahyppyjen lisäksi käytetään muuria, rengasta ja pituushyppyä. Lisäksi rimahypyistä voidaan rakentaa okseri, kaksois- tai kolmoishyppy. Hyppääminen rasittaa rankasti koiran etupäätä ja liiallista hypyttämistä pitäisi välttää nuoren tai sairaan koiran kanssa. Lonkkavika, kyynärpää- ja polviongelmat voivat aiheuttaa koiralle turhaa tuskaa hypätessä. Riman tai muurin palikan pudottamisesta koira saa viisi virhepistettä. Monien tuomarien hylkäämä este, johon kuitenkin aina silloin tällöin törmää on pöytä. Koira on pöydällä viiden sekunnin ajan. Esteen tekee vaikeaksi se, että monien koirien menohalut voittavat paikallaan pysymisen ja siksi pöydälle ei haluta mennä.

Ihanneaika

Tuomari määrittää jokaiselle radalle oman ihanneajan. Kun koira suoritus radalla kestää kauemmin kuin tuomarin määrittelemä ihanneaika on, se saa virhepisteen jokaisesta ylitetystä sekunnista. Radan enimmäisaika on tavallisesti kaksi kertaa ihanneaika ja jos koiran suoritus ylittää enimmäisajan, se hylätään.

Virheitä ja hyllyjä

Viisi virhepistettä koira saa kontakti ja hyppyvirheiden lisäksi mm. esteiden ohittamisesta tai niiden eteen pysähtymisestä. Näitä kutsutaan kieltovirheiksi ja niitä saa radalla tulla korkeintaan kaksi, kolmas johtaa suorituksen hylkäämiseen. Hylkäämiseen johtavat myöskin sopimaton käytös tuomaria tai koiraa kohtaan, enimmäisajan ylitys, väärän esteen suoritus, esteen väärästä suunnasta suorittaminen tai väliin jättäminen, esteen kaataminen ennen suorittamista, ohjaajan oikaiseminen esteen yli tai ali, koiran pysäyttäminen radalla ja koiran poistuminen kehästä. Lisäksi tavallisia ykkösluokassa kilpailevan hylkäämiseen johtavia syitä ovat koiralla kaulassa oleva panta, suorituksen aloittaminen ilman tuomarin lupaa, omistajalla kädessä oleva esine tai nami ja koiran tarpeiden tekeminen radalla.

Nopein nolla voittaa

Tavoitteena on suorittaa rata puhtaasti läpi ihanneajassa ilman virhepisteitä. Aina ensin katsotaan vähiten virhepisteitä radalta saaneet koirat ja sitten ne asetetaan nopeusjärjestykseen. Tärkeintä ei siis ole olla kilpailun nopein koira, vaan saada vähiten virheitä radalta. Vasta kolmosluokassa aikakysymys tulee eniten esille, kun monta koiraa tekee puhtaan suorituksen ja vain kolme nopeinta pääsee palkintopallille.

Minit, medit ja maxit

Kilpailuissa koirat jaetaan kolmeen säkäluokkaan. Alle 35 cm korkeat koirat ovat minikoiria, joiden hyppykorkeudet ovat 25-35 cm. Koirat, joiden korkeus on 35-42,99 cm, ovat medikoiria, joiden hyppykorkeudet ovat 35-45 cm. Maksikoiriin kuuluvat koirat, joiden säkäkorkeus on 43 cm tai yli. Niiden hyppykorkeudet ovat 55-65 cm. Myös A-esteen korkeus on matalampi mini- ja medikoirilla.

Kolme luokkaa

Kaikki aloittavat kilpailemisen ykkösluokasta. Koira siirtyy kakkosluokkaan suoritettuaan kilpailuradan kolme kertaa virheettömästi ihanneajassa vähintään kahden eri tuomarin arvostelemana. Yksi tuloksista voi olla hyppyradalta.

Koira siirtyy III-luokkaan, kun se on kolme kertaa sijoittunut kolmen parhaan joukkoon II-luokassa korkeintaan tuloksella 0,99. Yksi tuloksista voi olla hyppyradalta.

Koirasta tulee Suomen Agilityvalio, FIN AVA, kun se on kolme kertaa voittanut agilitykilpailujen III-luokan vähintään kahden eri tuomarin radalla ja korkeintaan tuloksella 0,99. Ensimmäisen ja viimeisen voiton välillä tulee olla vähintään vuosi ja päivä. Edustusjoukkuekarsintoihin saavat osallistua puhdasrotuiset koirat, joilla on seitsemän 0-tulosta III-luokassa edellisten karsintojen jälkeen.

Kuka saa osallistua

Kilpailuun saavat osallistua kaikki tunnistusmerkityt koirat, jotka ovat yli 18 kuukautta ja joilla on SKL:n voimassa olevien määräysten mukaiset rokotukset. Kuitenkaan kisoihin ei saa osallistua kiimainen narttu, sairas tai loukkaantunut koira, narttu 30 vrk ennen odotettua penikointia ja alle 42 vrk penikoimisen jälkeen.

Keveys ja ketteryys eduksi

Agilityä voi harrastaa lähes minkä rotuisen koiran kanssa tahansa. Tietysti raskaammilla roduilla on omat rajoituksensa, mutta harrastuksena ja koiran kanssa yhteistyön tekemisenä laji sopii kaikille. Suomessa onkin kisaamassa ennätysmäärä eri rotuisia koiria, noin 150 eri rotua löytyy tulosluetteloista. Huipulle päästäkseen on eduksi jos koira on kevytrakenteinen, ketterä, nopea, itsevarma, keskittymiskykyinen ja yhteistyöhaluinen. Luottamus ohjaajan ja koiran välillä pitää olla molemminpuolinen. Perustottelevaisuudesta tulee osata käskyt tänne, paikka, maahan, istu ja seiso. Monien seurojen pääsyvaatimuksena onkin koiran perustottelevaisuus. Toisilla seuroilla taas riittää, että koiran rokotukset on kunnossa, ennen kuin se toivotetaan tervetulleeksi harjoittelemaan.

Seuroja ympäri Suomea

Lähes jokaiselta pikku paikkakuntaltakin löytyy tänä päivänä agilityesteet. Toisiin seuroihin on paljon tungosta ja koulutusryhmät ovat suuria ja vaihtelevan tasoisia. Seuroista ja niiden yhteyshenkilöistä saa tietoa kennelpiiristä, Kennelliitosta, internetin suomalaisilta agilitysivuilta tai agilityharrastajien raamatusta eli Agility Sports Bulletin-lehdestä. Nuoren koiran kanssa ei kuitenkaan kannata ahnehtia. Perus agilityjuttuja voidaan harjoitella ihan metsälenkeilläkin. Kivien päälle, ojien tai puiden runkojen yli hyppäämistä, puiden kiertämistä, ohjaan käden puolelta ohitse tuloa, irtaantumista jne.

Treeniä, treeniä, treeniä

Pennun kanssa voi harjoitella kaikkia muita esteitä paitsi hyppyjä ja A-estettä, jotka kannattaa aloittaa aikaisintaan 9-kk ikäisen koiran kanssa. Kun kontaktit ja pujottelu ovat jo kunnossa ja koira osaa irtaantua pussiin ja putkeen, on paljon helpompi aloittaa kunnon rata harjoittelu hyppyineen. Koiraa tulisi alusta asti totuttaa suorittamaan erilaisilla, värisillä ja muotoisilla esteillä ja alustoilla. Hiekkaa, nurmikkoa, mattoa, kaikilla on erilaista suorittaa. Vaihtelevat esteet tuottavat usein eniten hankaluuksia. Huipulla olevien koirien keski-ikä näyttäisi olevan siinä 4-7 ikävuoden tienoilla. Se on yksi merkki, että työtä menestyksen eteen on tehtävä ja koiran ja ohjaajan on tunnettava hyvin toisensa saavuttaakseen täydellisen yhteisymmärryksen. Peruskuvioita tulisi harjoitella niin paljon, että ohjaus tulee ohjaajan selkäytimestä, eikä enää kilpailuissa tarvitse miettiä kummalla kädellä näyttää, mihin suuntaan vartalo on ja koska tulee oikea-aikaiset käskyt.

Kirjoittaja: Janita Leinonen